Torsaiksi en tunteja ollu valinnu. Eli keskiviikko ja torstai on puhtaasti varattu omille touhuille. Suunnitelmissa oli taas mennä eläintarhaan katselemaan pandoja. Reissu on ollu suunnitelmissa jo sen kolme kertaa. Tiedettiin bussin numero joka meni eläintarhaan. Bussiin päästyä ja hetken aikaa, istuttua, eli noin puoli tuntia, huomattiin että suuntana ei ollutkaan eläintarha vaan kaupungin maisemat muuttu vähemmän halutulle asuinympäristölle. Talot oli lähes purkuvalmiita ja järkyttävässä kunnossa. Kysyttiin lipuntarkastajalta että ollaanko menossa oikeeseen suuntaan niin selvisi että oltiin menossa väärään suuntaan linjaa. No viimeselle asemalle päästyä oli aika palata takaisin. Lähtöaseman ohitettua suuntana oli eläintarha. Viimein puolentoistatunnin reissun jälkeen päästiin eläintarhan pysäkille. Tahra oli varma että tämä on väärä pysäkki ja näin ollen rupesi viemään ryhmää eteenpäin. No seuraavalle pysäkille käveltyä otimme saman bussin ja jatkoimme muutaman aseman. Eläintarhaa ei vieläkään näkynyt joten päätettiin sitten lähteä takasinpäin. Viimein tultiin takaisin eläintarhan pysäkille ja huomattiin että eläintarha olikin suuren tien toisellapuolella ja sitä ei ollut kukaan huomannut. Koska pihalla oli todella kylmä ja aikaa oli kulunut useita tunteja odotettua enemmän päätettiin lähteä kotiin ruokailun päätteeks, kulkematta eläintarhan kautta. No siinä meni sitten kaunis torstai istuessa linja-autossa sen kolme ja puoli tuntia.

Matkalla Tero löysi uuden kämppäkaverin meille. Nyt meillä on kilpikonna huoneessa. Semmonen pikkasen suurempi kuin kahen euron kolikko. Niitä myydään jokapaikassa. Kadulla on myyjä jolla on lasiruukkuja joihin sitten nämä uudet asukkaat saa kotiutettua.Tämä yksilö on tosin ostettu kaupungilta supermarketista. On se melkosen veikeä eläin. Kutsun sitä Ruikuksi vielä kunnes se saa oikean nimen. En tiiä mitä Tero aikoo tuolle tehä ennenkuin me lähetään. Tuskin antavat tuoda Suomeen elukoita täältä. Kaupustelijalla oli myös myöhemmin erittäin söpö valkoinen kääpiökanin poikanen pienessä häkissä. Jos sen voisi tuoda ongelmitta suomeen niin oisin jopa voinut ostaa sen.

(Ruikku kulhossa)

(Ruikku läheltä)

Illalla päätettiin lepuutella hermoja ja Jose houkutteli meitä menemään yhteen hänelle tuttuun pubiin. Pitkän suostuttelun jälkeen minä, Tero, Jose, Kevin ja Matthias lähdettiin taksilla köröttelemään. En tiiä miten pojat on löytäny kaikki nuo hämärillä kujilla olevat pubit. Oli semmosia kujia etten ikinä olis yksistään uskaltanu mennä paikalle. Iltaa istuttiin ja juteltiin puutaheinää. Tavattiin Josen ystävä Keithkin ja loppuillasta käytiin vielä entistäkin hämärämmillä kujilla jotka johtivat kauniille järvelle joka oli baarien ympäröitsemänä. Siellä hetken palloiltua mentiin takaisin kämpille nukkumaan.

(Josen kanssa paikallisessa. Lavastettu tilanne)

(Vessassa piti etsiä persikkaa)

(Keith, Minä ja Jose katsastelemassa baarialuetta)

Perjantain aamuna oli totuttuun tapaan tunteja. Koulusta päästyä lähettiin metsästämään Kiinalaista pikaruokaa. Bao zia ja Jao zia. Bao zi on lihapullia taikinassa. Eli taikina joka ympäröi lihapullaa ja sitten ne höyrystetään.  Jao zi on taas pienempi versio ja siitä ja siinä taikina rypytetään. Sisälle laitetaan mitä lihaa tahansa tai kasviksia. Miten nyt haluaa. Ostettiin 8kpl kukin ja maksettiin hurjat 50 senttiä. Mahat tuli täyteen halvalla. Moni tykkää laittaa viinietikkaa lisäks antamaan vähä lisämakua, mutta liikaa laitettaessa ei maku oo hääppönen. Nämähän luonnollisesti ostetaan kunnon katukeittiöistä mistä terveystarkastaja näkee painajaisia. Tämäkin paikka mistä ostettiin tänään oli vain reikä seinässä ja siellä ehkä istumapaikkoja kaheksalle. Ystävällisesti rupesivat tekemään meille annoksia nopsaa. Oli kyllä mielenkiintoista nähä miten perinteinen pikaruoka syntyy. Meidän saapuessa tuli ”takahuoneesta” talon emäntä erittäin rasvasella tukallaan tekemään kanssa meille ruokaa. Vielä ainakin maha voi hyvin siitä rasvasesta tukasta huolimatta.

(Vasemmalla jao zi ja oikeella bao zi)

Ilta meni laiskotellessa. Tosin kyllä me saatiin aikaan vihdoinkin siivota kämppä. Ei tosin mitään helpointa puuhaa lakasta lattiaa harjalla ja yrittää saaha samalla kaikki pölykin pois lattialta. Lopputulos kumminkin on vähintään yhtä hyvä mitä huoneeseen tullessa. Pitäis kyllä tehä enemmän täällä, mutta on se vaan mukavaa vain olla ja möllöttääkkin välillä. Eiköhän sitä vielä yli kahessa ja puolessa kuukaudessa kerkeä. Pitäähän se Teronkin välillä päästä pelaamaan pokeria.

(Jonne siivoaa)

(Tero siivoaa)