Kaikenlaista sattuu, mutta laiskana ihmisenä jää siitä kirjoittaminen monasti vähemmälle. Juuri kun lupasin aktiivisemmin tehdä asioita niin jokin tietenkin jää sitten tekemätä. Nyt se oli onneksi blogin kirjoittaminen. Maanantaina erosin pitkäkestoisesta suhteestani. Vihdoin ja viimein monien yritysten jälkeen pääsin asustelemaan yksin omaan huoneeseen jättäen Teron ja Ruikun kaksistaan. Kolmaspyörä suhteessahan on liikaa ja en kestänyt sitä mustasukkaisuutta mikä siitä kilpikonnasta tuli. Eli en kerro jatkossa Ruikun kuulumisia. Niinkuin niitä paljon olisinkin kertonut. Huone on vastapäätä vanhaa huonetta ja sama rakennustyömaa pauhaa edelleen aamuin illoin herättäen milloin mitä ihmeellisimmillä äänillä. Aamusella voi nähdä pari naista pesemässä tukkaa saavissa ja ripustamassa talon katolle raahattuun risuun vaatteitaan kuivumaan. Näköala on tosin parempi, mutta vaihtasin sen kuitenkin hiljaisempaan huoneeseen.

(Toki uutta sänkyä pitää testakakkin. Vielä tuossa vaiheessa jouset oli ihan hyvässä kunnossa)

Tietenkin kun muutetaan toiseen huoneeseen seuraa uudet ongelmat. Tai oikeastaan yksi. Yllätys yllätys se on taas se netin hankinta. Maanantaina todennäköisesti käytin vahingossa Teron nettiä. Älkää kysykö kuinka. Samana päivänä kävin maksamassa oman liittymäni. Seuraavana päivänä sain puolet tunnuksista ja sitten keskiviikkona menin Chrissin puoleen ja hän hoiti asian suureksi yllätykseksi  ripeästi.

Tiistaina tunnit oli ihan normaalisti, tai niin normaalisti kuin tässä maassa voi olla. Jälleen teki mieli ravistella opettajaa että puhuisi ripeämpää, mutta pakko tuohon on varmaankin yrittää sopeutua. Illalla lähdettiin shoppailemaan Dongshi shitaoon, perstuntumalta se nimi meni noin ja kiinalaisia merkkejä en ees yritä kirjoittaa. Kuten paikallisiin tapoihin kuuluu oli kyseinen markkinapaikka viidessä kerroksessa ja jokaisessa kerroksessa oma teemansa. Milloin vaatteita, toisinaan kenkiä tai pukuja. Teemana oli vaatetus, sanotaan näin. Mitä suomipoika tekee kun pääsee kauppaan missä tingataan. No tinkaa tietenkin, mutta osaamattomuuttaan tulee melkopahasti kynittyä. Ei pidä ikinä. Huom! Ei ikinä ostaa mitään tavaraa ensimmäisestä paikasta minne menee. Voi sitä vittuilun määrää mikä minuun ja Teroon kohdistu ku ostettiin kolmet kenkäparit noin 33€ pari. Alkuperäisten hinta on joku 120€ ja kauppiaan taitojen takia sitä luulee tehneen hyvät kaupat. Sitten selviääkin että viereisessä kojussa samat kengät maksaa sen 20€. Ja tätä jatkuu kunnes pääsee myyjän luo joka rupee lähes itkemään edessäsi ja valittamaan miten pomo suuttuu ja kaikkia muita koottuja selityksiä. Silloin tietää että nyt ollaan lähellä oikeaa hintaa. Toisen parin kenkiä sain tingittyä noin 7€ hintaan pari. Tosin siinä vaiheessa myyjä oli heittänyt mut pihalle kahesti, kieltäytynyt myymästä kolmasti, yrittänyt vielä kerran otta enemmän maksua, mutta kuitenkin sain ne kohtuulliseen hintaan. Enhän minä mitään kahella parilla tee, mutta pakkohan tuo ensimmäinen kolaus oli tasoittaa. Vyön ostamisesta en mainihe ku tällä yhdellä lauseella, sillä siitä tuli kanssa maksettua melkosta ylihintaa. Toivotaan että kengät kestää kuten meidän myyjät on lupailleet.

(Siinä on oma saalis minkä tosin olisi saanut ainakin puolet halvemmalla, jos hommasa ois osannu)

(Shoppailun jälkeen käytiin maistamassa kunnon kokosia lättyjä ostoskeskuksen vieressä sijaitsevasta ravintolasta)

Keskiviikkona oltiin lähdössä taas eläintarhaan katsomaan pandoja. Homma toimi alkuun hyvin, päästiin oikeaan bussiin ja päästiin paikalle. Taas alkuun eläintarha oli hukassa. Siellä missä sen oletettiin olevan olikin planetaario. Onneksi tajuttiin kysyä paikan vartijoilta missä se sijaitsee ja päästiin vihdoin portille. Eläintarha oli juurikin siellä missä sen epäilin olevan viimekerralla. Tahran opastuksen johdosta ja minun liian hentoisten vastaväitteiden takia lähdettiin menemään viimeksi väärään suuntaan. Jos oltaisiin menty 30m toiseen suuntaan oltaisiin oltu porteilla. Liput maksoivat hurjat kaksi euroa. Sillä sai luvan vierailla myös pandojen luona. Kaiken näköstä elukkaa tuli nähtyä. Niin ulkomuodoltaan kuin tuuleltaan. Ihmekkään jos eläimet on stressaantuneita ja masentuneita kun joutuvat olemaan kymmenen neliön häkeissä joissa on vain betoniseinät. Pantteri käveli ympyrää ja toinen kaima viereisessä häkissä vain makasi ja katsoi tyhjällä katseella maailmaa. Joistain eläimistä ei tiennyt oliko ne kuoleita vai elossa. Niin tylsistyneitä ne oli. Pihalla olevat häkit oli tyhjillään sillä vielä on liian kylmä päästää norsuja laiduntamaan pihalle. Toivottavasti ne pääsisivät pian vähän jalottelemaan. Pandojen kattelu jäi sitten tekemätä sillä parhaat palathan jätetään yleensä viimeisiksi. Tässä tapauksessa se tarkoitti sitä että myöhästyttiin ja koko pandatalo oli jo suljettu. Ei auta ku käydä Mian kanssa kattomassa pandoja ja muita elukoita, josko ne voisi jo vähän paremmin.

(Kotkaa pääs töllistelemään alle metrin etäisyydeltä. Kiitos kotka!)

(Sarjassamme kyllästyneet eläimet osa 1. Piti kattoa puoli minuuttia ennenkuin tiesi elääkö tuo elukka.)

(Sarjassamme kyllästyneet elukat osa 2.  Kohtuullisen kolkkoa ku häkissä on metallinen kiipeilykehikko ja seinällä maalattu luontoa.)

(Sarjassamme elämättömät eläimet osa 1. Paikalta löytyi törkeän iso kissimirri.)

(Sarjassamme elämättömät eläimet osa 2. Kyllähän niitä pandojakin sadoittain löytyi. Joku oli laittanut jopa spidermanin asun päällensä.)

Matkalla tutustuttiin uuteen kulinaristiseen herkkuun. Lättyyn. Ei tosin mikään normaali lätty. Ensin laitetaan paistotaso pyörimään. Leveydeltään semmoinen 40cm. Sen jälkeen lätkästään taikinaa, tasoitetaan lastalla samalla ku se pyörii siinä levyllä, päälle muna, jotain ihme mausteita, jotka yhdessä paikkaa siveltiin oikealla maalipensselillä, tarpeen tullen salaattia ja jotain rapeaa juttua. Makua ei kyllä voi kokea suomessa. Sen verta ihmeellinen se on. Suolainen, tulinen ehkä paikoitellen jopa makea lätty joka on tavallaan täytetty ja toisinaan vain maustettu. Hinta hurjat 40 senttiä ja melkoisen maukas välipala.

(Reikä seinässä mistä plätty ostettii)

(Lähikuva puoliksi syödystä lätystä. Hyväähän se on)

Päivän reissun päätteksi pojjaat otti ja päätti lähteä parturiin. Paikoista joista liikkuu villejä huhuja ja tositarinoita kuinka leikkuut on epäonnistunut täysin. Jalkasin mentiin noin kilometrin matka lähelle isompaa markettia kampukselta. Vihdoin valittiin parturi johon uskalsimme jaloillamme astua. Sisään päästyä takit laitettiin narikkaan. Päälle laitettiin kimonon tyyppinen takki. Sen jälkeen mentiin pesemään tukat. Jose, Tero ja Matthias pääsi heti pesemään päätään ja leikkuuseen kun minä jouduin hetken odottelemaan. Silläaikaa pesuvastaava, en keksi parempaa titteliä, tuli pesemään ja hieromaan päänahkaani. Olihan siinä mukava olla sen 5min ku päätä rassattiin oikein kunnolla. Vihdoin pääsin itse parturoitavaksi, jota hoiti eri henkilö. Yritin selvittää että haluan vähän lyhyemmän tukan kuin nyt ja koneella sivut lyhyeks. Alkuun se otti koneella halutulla pituudella ja sitten rupesi ilman säätöterää ajamaan tukkaa lonkalta. Vähän siinä pelotti ja usko oli loppua. Sitten huomasin ku etuhiukset lähti. Teki mieli sulkea silmäsä ja kattoa mitä tästä seuraan. Lopputulos oli kuitenkin yllättävä. Etutukka lyhyt, takaa päältä pitkä ja sivuilta kanssa lyhyt. Yleisesti liian lyhyt mutta kuitenkin onnistunut omasta mielestä. Nyt näytän länsimaalaisesta kiinalaisessa tukassa, joka tosin on melkosen paljon harvempi kuin kiinalaisilla.

(Tottakai pitää ottaa posekuva vessassa omasta tukasta. Taitaapi olla ensimmäinen kerta elämässäni ku tämmösen kuvan otan)

Illalla lähdettiin sitten syömään. Vaikka kyseessä oli keskiviikko päätettiin porukalla taas mennä syömään kuumaa pataa eli hot pottia. Ravintola oli sama, mutta seura eri. Mukana oli normi porukka, poislukien Matthias ja lisäksi mukana olivat Kevin, Keith, hänen tyttöystävänsä sekä Josen tuttu Dominikaanisesta tasavallasta. Ilta oli luonnollisesti melkoisen hupaisa ja tällä kertaa kun mietittiin vähän mitä syödään saatiin lasku pysymään siinä 3€ nurkissa. Villin huhun mukaan Jose näki rotan juoksevan portaikossa, mutta laitettakoon se nälän piikkiin. Iltaa jatkettiin propagandassa ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässä VIP kerhoon, sillä työtekijä tuli ja antoi minulle VIP-kortin.

Mikä päivä tänään on? Siivous perjatain. Wuhuu. Kuten voi olettaa tykkään niin hirveästi siivouksesta. Pakko se on kyllä siivota tuo vessa jota koristaa se sentin paksu kalkkikerros. Seuraavan kerran selviää oonko saanu itteäni niskasta kiinni vai rupeanko tekemään jotain aivain muuta. Jännityksellä odottaen.

(Loppukevennyksenä Jose siivoamassa omaa kämppäänsä omilla boksereillaan)