Kylläpäs ne päivät vierii. Tekstiä tulee aina silloin tällöin, mutta tuleepahan edes. Maanantai meni normaalin tapaan opiskellen koulussa ja ääntäen kiinaa. On se ihme ku ensin sanan muka ääntää väärin ja sitten uudella yrityksellä samalla tapaa äännettynä se yht’äkki kelpaakin opettajalle. Eli eiku vaan inttämään samaa sanaa uudelleen ja uudelleen opettajalle.

Tiistaina mentiin käymään Teahousessa. Se sijaitsi Zhongshan –puistossa Tian’anmenin portin luoteispuolella. Puisto itsessään oli hyvinkin rauhallinen ja idylinen. Paikalliset ei varmaankaan tykänyt kun joukko nuoria opiskelijoita ryntää ottamaan kuvia sieltä ja täältä. Milloin taas joku pomppi ja milloin taas joku mölisi vähän turhan kovaan ääneen. Joka paikassa puiden alle oli istutettu kukkia ja puut paikanpäällä olivat ikivanhoja, joskus jopa yli 500 vuotta vanhoja. Keli oli mitä kauhein ja vettä tuli ku aisaa ja välillä pelotti että takki syöpyy kun sadepisarat siihen osuvat.

(Puu jonka sisälle halkeamaan on kasvanut toinen puu)

Vierailu puistossa oli osa Crosscultural Communication kurssia ja pääsääntöisenä tehtävänä oli tutusta Kiinalaiseen teekulttuuriin. Puiston perällä sijaitsevaan teetupaan sitten mentiinkin. Paikka oli hyvin vanhaan tapaan sisutettu ja entisöity. Pöydät oli tehty puusta ja niissä oli hyvin yksityiskohtaisia kuviota. Jokapaikassa oli taulua ja tekstejä kertomassa tuvan historiasta. Olihan se vanhin Kiinassa oleva teetupa joka on vielä toiminnassa. Historiaa on 95 vuoden takaa ja onpa siellä kuulemma jotain kuuluisia viiksiniekkojakin käynyt hakemassa inspiraatiota töilleen. Tunnelmaa loi tietenkin semmoinen Kiinalainen pimpotusmusiikki mitä voi Suomessa käydä kuuntelemassa Kiinalaisessa ravintolassa.

(Vähän yleiskuvaa sisältä)

Sitten päästiin ite seremoniaan. Varoituksen sananen. Teksti sisältää aivan liian yksityiskohtaisen selityksen seremoniasta, eli jos ei kiinnosta niin skippaa tämä ja seuraava kappaletta. Esillä oli jokaiselle oma juomakuppi, sille alusta ja sitten joku ihmeen kaatokuppi mitä käytettiin vain alussa. Emännän ”tarjottimella” oli lisäksi aseet jolla tee saatiin valmistettua, teepannu,  sekä astiat jolla tee haudutettiin. Aluksi ensimmäisellä kertaa pienet juomakupit lämmitettin laittamalla niihin kiehuvaa vettä. Tämä tehtiin tietenkin hyvin tyylikkäästi heiluttelemalla käsiä tietyllä tapaa ja kaatamalla vesi tietyssä järjestyksessä kuppeihin. Sen jälkeen kun tee oltiin etukäteen valittu ja ostettu ruvettiin tekemään teetä. Teelehdet otettin omasta astiastaan omalla ottimella ja kaadettiin haudutuskuppiin , tai mikä lie onkaan. Sitten kuumavesi päälle ja odoteltiin hetki ja kaadettiin ylimääräinen vesi poies. Tämän jälkeen kaadettin lämmin vesi juomakupeista pois ja yllätykseksi myös se juuri haudutettu teekin. Teen pitää antaa vapauttaa aromeitaan ja ”startata” ennenkuin sitä ruvetaan juomaan. Uuden hauduttelun jälkeen saatiin jopa teetä omiin pitkiin kupposiin joista ei juotu vaan itse juomakupit laitettiin sen päälle väärinpäin. Jokaiselle teet jaettua käännettiin kupit ylösalaisin, jotta itse tee menisi teekuppiin ja siitä pitkästä kupista saataisiin haisteltua teen aromia sekä pyöritettyä sitä silmien edessä edistääkseen terveyttä. Kun kupit oli oikein päin ja pitkääkuppia oli pyöritelty silmien edessä oli aika päästä vihdoin juomaan sitä. Tietenkin pitämällä kuppia oikeaoppisesti kiinni.

(Meidän kupit ja alusta komeudessaan, vaaleat kupit oli emännän ja iso kuppi tarjottimella oli haudutin. Oikealla sivulla oli kuppien aluset ja itse tee)

(Etenkin vihreä tee oli erinomaista kuten naamasta näkyy)

Teevalintana oli The Iron Guan Yin tee ja myöhemmin opettajan itsensä tuomaa vihreää teetä. Teelaadut olivat kuulemma melkolailla Top10:ssä laadultaan. Meidän emäntämme on opiskellut teelaatuja ja kaikennäköistä siihen liittyvää. Nyt jälkeenpäin hän on sitten päättänyt että haluaakin enemmän opiskella itse teeseremoniaa. Eipä suomessa tuollaiseksi seremoniamestariksi kouluja tarvihe käyä. Senku kaataa vaan. Aina ku shotti teetä oli juotu tultiin kaatamaan lisää. Kyllähän sitä tuli naukkailtua useampi kymmenen kuppia ja etenkin vihreätee oli parasta juomaani teetä. Siinä sitten nautittiin toistemme seurasta sekä rentouttavasta musiikista. Myöhemmin tutustuttiin johonkin Kiinalaiseen soittimeen, joka muistutti vahvasti kannelta. Pääsipä sitä itekkin soittelemaan. Muinoin kiinalainen nainen lasketaan hyväksi vaimoksi kun hän osasi kokata, kirjoittaa, soittaa tätä soitinta sekä muistaakseni siivota.

(Malliesimerkki "hyvästä" kiinalaisesta vaimosta)

(Yhteiskuva kaikista teetuvassa. Opettaja Ting Ting keskellä)

Keskiviikko aamun tunneilla katottiinkin sitten Titanicciä. Oli oikein mielyttävää istua kivikovissa puutuoleissa kolmetuntia. Persehhän siinä puutu ja opettaja kyynelehti jatkuvalla syötöllä. En tiiä kattoko se pahalla ku me vaan naureskeltiin pitkin elokuvaa kaikissa sopimattomissa kohdissa. Yhdessä vaiheessa huomasin että Kevin kuikki oven välistä. Sanoin Joselle että Kevinillä on sille asiaa. Sitten illemmalla Teron huoneessa palloiltua Kevin tuli istuskelemaan. Mietin että se vaikutti pikkasen erilaiselta. Hiukset oli lyhyemmät ja iho hiukka tummempi. Sitten se laukasee lauseen ihan pokkana että se tykkää pojista, näin kiltisti muotoiltuna. Hetken siinä nauroin sen jälkeen hymy hyyty. Ei oikein tiennyt oliko se tossissaan vai ei. Pienen hiljaisuuden jälkeen se sitten tunnusti että se onkin Kevinin kaksoisveli Brian. Syvän huokaisun jälkeen sitten käteltiin ja esiteltiin ittemme. Brian on ollu Thaimaassa pitkän aikaa ja nyt tuli Pekingiin joksikin aikaa moikkaamaan veljeään ja Josea. Illalla päätettiin mennä syömään Hot Pottia ja yllättää Kevin sillä kukaan ei tienny että Brian tulee tänään.

(Varmaankin ainoa yhteiskuva pojjiista. Erona on sävyero ihossa sekä pieni täplä Brianin nenänpäässä. Huomaatko kumpi on kumpi?)