Perjantaita edeltävänä iltana tuli ilmoitus että huomenna lähdetään pienelle retkelle. Mainostamisen opettaja, jonka luona oltiin aiemmin käyty tekemässä baozia vei meidät puistoon retkelle. Puiston nimi on Beihai ja se sijaitsee kivenheitonpäästä pohjoiseen Tian’an menistä. Taksille mentiin paikanpäälle ja kello oli yhdeksän paikkeilla kun sinne päästiin. Puiston keskellä on järvi minkä ympäri pääsee kävellen. Järven keskellä sijaitsee valkoinen Dagoba temppeli. Matkalle lähti minä, Tero ja Jose. Matthias ei kurssilla ole ja Tahra oli lähtemässä Hong Kongiin, joten hän ei sinne kerennyt.

(Siinä saari mikä on järven keskellä ja mäen nyppylällä)

Kiinalaisten eläkeläisten aamutoimet oli kuumimmillaan meidän puistoon saavuttuaan. Alkuun vastaan tuli vanhuksia kantaen peitettyjä linnunhäkkejä. Kuulemma pitävät vertailusta muiden omistajien kanssa. En tiiä miten ne nokittelevat omilla puluillaan, mutta sinne muutama oli omansa raahannu. Välillä puissa tuli vastaan linnunhäkkejä, jossa linnut visertelivät. Eivät varmaan muuten tykkää kovinkaan paljoa puistossa ku ne pakotettaan siellä oleskelemaan.

(Pakotetut pulut laulamassa)

Hetken päässä löytyi ryhmä kiinalaisia jotka potkivat keskenään jianzia. Sitä on melkoisen vaikea kuvailla, mutta sanotaanko sulkapallo tasaisella päällä, jonka käyttötarkoitus on sama kuin footbagin. Sitä potkittiin monessa paikassa ja opettajan rohkasemana Tero ja Jose menivät mukaan pelaamaan. Itse en mennyt sillä vetoan siihen että jalkapallo, ja etenkään se kikkailupuoli, ei ole mun juttu. Siinä etenkin Jose otti hikeä pintaan. Sanovat että ”kopittelua” harrastetaan yhtenä voimistelun muotona.

(Hose lämmittelemässä niveliään. Näyttää ihan yhden jalan kyykyltä)

Sitten vastaan tulikin jos jonkinmoista ryhmää. Eräässä katoksessa ei juuri muuta käytetty kuin viittomakieltä. Seuraavassa olikin sitten vuorossa oma laulaja omien kaiuttimien kanssa laulamassa kauneimmat kiinalaiset iskelmät. Eteenpäin jatkaessa vastaan tuli kuorolaulantaa. Sanat oli Kiinaks niin vetosin siihen että en osallistunu laulantaan. Mitä muuta puistossa voi tehdä? No tietenkin tanssia. Monia ryhmiä oli harrastamassa niin paritanssia kuin vanhemman sukupolven suosimaa diskoteekkiä. Toisaalla sitten harrastettiin Taijitä niin yksin kuin ryhmissäkin.

(Kiinan armeijan eläköityneet laulajatkin päästivät omia säveliään pihalle tunteella)

(Parkettien partaveitsi opetti muillekkin kuinka tanssia diskoteekkiä)

(Kuvassa ryhmätanssia. Muistutti hyvin pitkälle Taijita, mutta kuuleman mukaan oli Mongolialaista tanssia.)

Puistossa oli kaikkea kaikille. Kiinalaisten suosimaa hiljaisuutta ei hirveästi ollut, mutta keinoja joilla viettää aikaansa mielyttävästi ja yhdessä oli monia. Olisipa ollut mahdollisuus vuokrata vene järvelle käytettäväksi. Me päädyttiin sitten tutkailemaan nähtävyyksiä. Todella hienoja puistoja, puita ja näköaloja riitti. Käytiinpä tutkimassa tuota valkoista Dagobaakin lähempää. Tosin paremmalta se näytti kauempaa kuin metrinpäästä. Juurella ollessa meitä ryhtyi ajamaan takaan sormipariston kokoinen ampiainen. Meinasi iskeä itkupaniikkikohtaus sen hetken meitä seurattua. Siitä selvittyä nähtiin ryhmä pieniä koululaisia. Pojat lähti innoissaan antamaan High Fivejä ja siitäkös ryntäys syntyi. Aidan taakse oli kerääntynyt toistakymmentä pientä oppilasta moikkaamaan meitä. Mitäs me tehään? No tietenkin annetaan kaikille läpsyt ja vähän huudatetaan koko sakkia. Sen jälkeen kaikilla oli hyvä mieli, opettajista en mene vannomaan.

(Etuvasemmalla oleva poika oli erittäin innoissaan meidät "nähtyään")

(Puistossa oli myös omia pienempiä sisäpihoja joissa oli pieniä lepopaikkoja.)

Suoraan puistosta päästyä oli aika mennä kuunteluntunnille. Kyllä silmät vähän muljus, mutta ystävämme red bull tuli apuun antamaan silmäluomille siivet. Illan suunnitelmat oli jo lukkoon lyödyt. Suuntana oli Sanlintun ja yksityiset juhlat. Juhlinnan kohteena oli Hollannin kuningatar ja hänen 30-vuotista valtakautta, mikä selvisi meille ikävä kyllä vasta juhlien loppuvaiheessa. Juhlat järjestettiin eräässä ravintolassa kerrostalon ylimmissä kerroksissa. Paikalle pääsivät harvat ja valitut. Mitä me sitten siellä tehtiin? Josen ystävä Gissel opiskelee Hollannissa ja edeltävänä päivänä heidän olleissa etkoilla saivat he kuulla tästä tapahtumasta. Paikalle pääsisivät vain ne jotka olivat edeltävänä päivänä etkoilla ja ne joille se lippu jostain hommattiin. No meille ne hommattiin.

Paikka oli aivan tupaten täynnä hollantilaisia. Jokaisella olisi tullut olla jotain oranssia sillä se on kuningattaren väri. Pitkän etsinnän jälkeen mitään oranssia ei löydetty, joten jouduttiin olemaan hieman erilaisia nuoria. Ravinteli oli kahdessa kerroksessa sekä ulkosalla parvekkeella. Sisällä oli useampi kymmenen ihmistä ja pihalla toista sataa. Juhlat olivat kuin sinkkuelämästä konsanaan. Sisäänpääsy drinkki, taroilijat puihkelehtimassa ihmisjoukon välissä, live bändi, ilmaista ruokaa ja juotavaa. Enpä ole ikinä ollut näin tasoikkaissa juhlissa ja mielyttävissä juhlissa. Alakerrassa oli tarjolla ilmaista hierontaa, kun taas ylhäällä oli sikareita, jäätelöä, grilliruokaa jne. Ihmiset olivat kunnon juhlatuulella ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Jouduinpa pariin otteeseen selittelemään mitä teen hollantilaisten pirskeissä. Siinä tarvittiinkin vähä puhelahjoja.

(Siinä konkkaronkka. Etuvasemmalla Gissel, keskellä olevan intialaisen tytön nimeä en ikävä kyllä muista ja oikealla Greta, joka paljastui valtakunnallisen matkailuohjelman juontajaksi pari päivää myöhemmin telkkarin avattua.)