No siivosinko? No enpä tietenkää. Kyllähän sen tietää ku tämmösen pitäs tehä jotain työtä oman hyvinvointisa lisäämiseksi niin se jää pelkälle ajastustasolle. Sain minä tosin myöhemmin siivottua kylpyammeen, mutta siihen se sitten jäikin.

Syy miksi aikoinaan muutin alunperin poies tästä samasta huoneesta oli melu ikkunan takaa. Ukot paiskii töitä ihan uskomattomalla aikataululla. Aina vähintään se kymmenen miestä tekemässä hommia joista viis seisoo tumput suorina. Työt alkaa viimeistään kello seitsemän aamulla ja monesti kolkutus kuuluu pitkälle yöhön. Parhaimmillaan ovat lopettaneet kolmelta. Tosin sillon varmastikkin on eri mies tekemässä siivoushommia. Joskopa nuo pian saisivat tuon talon kuntoon että minä saisin rauhassa nukkua pitkiä yöunia. Ei oo hääviä torkkua kymmeneen väsyneenä kun kauhee kolina ja kilke kuuluu huoneeseen. Ihan sama olisiko noita ikkunoita, sen verta lujaa se kuuluu.

Lauantaina lähdettiin sitten shoppailee lähellä sijaitsevaan markettiin. Paikka oli ulkopuolisesti tuttu sillä se ohitetaan aina kun mennään bussilla metroon. Kerrostalo kyllä tulee helpolla huomattua sillä talon julkisivulla on hirveästi patsaita, toisinaan joulupukista ja toisinaan jostain aivain muusta. Se oli taas näitä perus viiden kerroksen marketteja, jossa ostettavaa kyllä olisi. Täällä ollessa jotenkin tulee säästeltyä rahaa. Opiskelijana ku sitä tuntuu priorisoivan ostoksiaan ja ostelevan ennemmin pelejä ku vaatteita. Pitää oottaa sitä ku Mia tulee makutuomariksi ja ostaa puljut tyhjiksi. Paikalle käveltiin ja matkaa oli se kahesta kolmeen kilometriä. Oli kyllä mielyttävä kattoa ruohonjuuritasolta eikä pikavilkasulta bussista minkälaista elämä on. Talot ovat toisinaan melkosen ränsistyneitä ainakin ulkoapäin ja taas toisinaan vimosen päälle. Vanhukset istuskelee kadulla ja höpöttelee keskenään ja tappaa aikaa sekä mulkoilee ulkomaalaisia.

(Siinä huono kuva marketista sisältä. Aina on tarkoituksena ollut ottaa kuvia sisältä mutta aina se on jotenkin jäänyt)

Täällä ollessa on kieltämättä tullut tutustutta paikalliseen yöelämä- sekä ravintolakulttuuriin. Nyt ajattelin pitää poikkeuksen ja jäädä kämpille palloilemaan. Lauantai ilta meni rauhallisesti elokuvia kattellessa ja katuruokaa mussuttaessa. Paikallisesta ravintolasta käytiin hakemassa kuppi nuudelia jolla olisi täyttänyt isommankin miehen vatsan, niinkuin itellä ei olisi semmoista.

Sunnuntaina herättiin aikasin ja lähdettiin tutustumaan Tian'anmen-aukioon. Pojat sillä oli kokoa. Ihmisiä riitti muutaman Lehtimäen verran. Maon muotokuvan tarkkaillessa meitä palloiltiin ja tehtiin mitä turistit tekeekään. Ottaa tyhmiä kuvia. Kunnia tästä kuuluu Terolle joka palloili mitä ihmeellisimmissä paikoissa ottamassa kuvia ja laittamassa meitä tekemään mitä ihmeellisempiä asioita kameran edessä. Tulipa paikalla nähtyä ensimmäinen munkkikin jolla oli kyllä komiat mursuviikset. Paikalla tuli nähtyä Kiinan lippu, VAU!, Maon maoselumi, Tian’anmenin portti, sekä nuolitorni. Kaikilla nähtävyyksillä on pitkä historiansa, että jos kiinnostaa niin wikipediaan mars mars. Vaikka paikalla ei ollut ns. ”nähtävää” niin silti siellä aikaa meni runsaasti. Montut auki kävellessä ja kiinalaisia tarkkaillessa ois voinu viettää pitemmänkin aikaa.

(Jos joskus ryhdyn munkiks niin toivottavasti näytän ees suurinpiirtein tältä)

(Kuva ite aukiosta, eipä tuosta hyvää yleiskuvaa taho saaha)

(Yks niistä tyhmistä asiosta mitä meidän piti tehä. Oikeat vartijat ei paljoa näy, mutta jos oikein tihrustaa niin ehkä sitten.)

(Itse Tian'anmenin portti jonka sisällä päästiin käymään. Tuon kiviosion kohilta nähtiin ulos ja ylemmäs jos halus joutui tyytymään sisätiloihin ja museoon.)

(Maon hautapaikka. Ihan kunnioitettavan kokoinen laitos)

Kaiken aukiolla seikkailun jälkeen suunnattiin aukiolta 10min etelään. Siellä sijaitsi ostoskatu, jossa talot oli tehty hyvin Kiinalaisen mallin mukaan, mikä ei tule yllätyksenä sillä Kiinassahan sitä ollaan. Täältä löytyivät niin merkkikaupat kuin taas nämä tunnetut minimarketit. Matthias ja Tero kävi kauppaa kelloista ja Matthias välillä ties mistä, milloin tosissaan ja milloin härnätäkseen m yyjiä. Paikalla olisi voinut viettää vaikka yhden päivän, mutta ajan ollessa rajallinen päätettiin lähteä seuraan paikkaan.

(Tässä vain pieni osa koko katua joka jatkui useita satoja metrejä)

Matthias oli houkutellut meitä jo useamman päivän lähtemään ravintolaan, joka sijaitsee korkeuksissa pilvenpiirtäjässä.  Näköala oli huikea 140 metristä. Pitemmällekkin olisi nähnyt ellei Pekingin ”sumu” olisi estänyt näkymiä pitemmälle. Paikalla leukojen paikalleensaannin jälkeen nautittiin yhdet oluset ja hedelmiä lautaselta. Katsoessa ikkunasta alas tunti kokoajan pieniä kouraisuja mahanpohjasta. Matthias päätti vielä avata ikkunan ja ottaa kuvia ulkopuolelta. Siinä vaiheessa oli parempi vaan sulkea silmänsä ja odottaa että tuulenvire lakkaa ja mies on vielä hengissä, eikä tippunut.

(Siinä näköalaa kuppilasta, jonka nimi on Wain Wain)

(Todiste siitä että olin paikalla. Kuvaa ei ole photoshopattu)